KallionKirjasto.pdf
1Mitä kirjastoni on merkinnyt minulle(Kuva: Matti Paavonen)Sain kuullaraamatun tarinan Joosefista opettajan lukemanakoulun ensimmäisellä luokalla,jolloin itse en vielä osanut lukea. Kertomusteki minuun syvän vaikutuksenjakuuntelin Joosefin kohtaloa syvään eläytyen. Se oli Kallion kansakoulun ala-asteen lukukirjassani. Siihen aikaan koulun tehtävänä oli antaa oppilaille kristillistä kasvatusta. Valtaosa lapsista tuli työväen luokasta; viidenneltä luokalta moni, oikeastaanne ”muut” (lue lahjakkaat) siirtyivät oppikouluun.Joosefin tarina meni suoraan sydämeeni. Halusin niin itse voida lukea sitä, mutta tuskaannuin kun en osannut. Opettaja ei tietenkään lukisi sitä uudestaan ajattelin, vaikka olisinkin uskaltanutpyytää häneltä sitä. Kotonani ei ollut minkäänlaisia satukirjoja, joten vanhempani pääsivät vaivasta lukea minullesatuja. Oli kylläkinkasvatusmielessäainakin yksi kirja,niinkuin kaikissa kodeissa,täysin groteski Jörö-Jukka kuvakirja varoittavana esimerkkinä ja uhkana miten tottelemattomalle lapselle, oikeastaanhirviölle,voi käydäjollei pidä kynsiään lyhyinä ja siisteinä. Sormenpäätkertakaikkiaan hakattiinpoisniin että tyngistä valui verta ja sen jälkeen ei enää kynsiä tarvitsekaan hoitaa. Selailtuani kirjaa en enää koskaan avannut sen sivuja. Mutta nyt halusin kuunnella Joosefin tarinaa uudelleen ja pyysin hartaasti äitiäni lukemaan senRaamatusta. Suupieleni vetäytyypidättyväiseen hymyyn kun tänäänkinkuvitelenmitä äitini aivoissa tapahtui sillä hetkellä. Hänen lapsensa pyytäälukemaan Raamattua, sehänolisi ollut täysin epäpyhääja pahakin syntikieltäytyä tehtävästä! Joten –vastahakoisesti hän etsiesille kertomuksen ja lukisen ennen nukkumaan menoani. Olin haltioissani. En voinut seuraavana iltana olla pyytämättä äitiälukemaan kertomuksenvielä kerran. Mutta nyt äiti tunsi että oli Herransa edessä jo tehnyt velvollisuutensa ja vastasi päättäväisesti ei. Asia oli sillä selvä.Joosef myydään orjaksiEgyptiin matkaavillekauppiaille.
2Kuinka minänyt saisin itselleniluettavaksi Joosefin tarinaa? Pihassamme asui 68perhettäja luultavasti yhtä monta lasta. Paulahan minulle voisi lukea! Hän oli minua pari vuotta vanhempija osasi lukea. Otin lukukirjani pulpetistani mukaan koululaukkuuni ja menin hänen rappuunsa. Istuin rappusille odottamaankunnes Paulatulisi koulusta kotiin. Ja Paula tuli ja kysyin. Mikä onni, hän teki sen ilman mitään välttelyitä. Sitäpaitsi hän luki minulle tarinan usein kun sitä halusin. En tiennyt hänen lukujärjestystä, mutta aina kannatti istua rapussa ja odottaa hänen tuloaan, tuntejakin. Eräänä päivänä antoiäitini työnantaja, vaatturiliikkeenomistajaVirtanen, minulle lahjaksi kirjan. Silloinosasin jo lukea, mutta minulla ei vielä ollut lukuhaluja kirjoihin muuta kuin läksyjen lukemiseen ja siksi laitoin kirjan senkkiini odottamaan. Kun myöhemmin aloin lukea kirjaa olikin se positiivinen kokemus, luin sen jopa alusta uudestaan heti viimeisen sivun käännettyäni.Kirja avasi tien toiseen maailmaan.Minun leikkikaveriniolivat alkaneet käydä lähikirjastossa, Kallionkirjastossaja eräänä päivänä lähdin mukaan. Lainasin Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä sarjaa. Ensimmäisen kirjan jälkeen luin myösheti perään jäljellä olevat kymmenisenkirjaa. Luin aina vain uudestaan. Ja aina tunsin mielessäni ettei se ilkeä Monni koskaan saanut tarpeeksi kovia rangaistuksia tuottamasta pahasta Pekka Töpöhäntää kohtaan. Ja kun Pekalla pyyhki hyvin ahmin ne kohdat tekstistä.Kallion kirjastosta tuli minun sivistykseni portaali. Kirjastonkaunis interiööri oli kuin pyhäkkö ja rakastin ollasiellä. Oli kuin olisin tehnyt huimaavan matkan asfalttiselta takapihalta sinne suureen maailmaan kaikkien lastenosaston hyllyjen kautta aikuisten kirjahyllyköiden ääreen. Kirjasto räjäytti kaikki rajoitukset ja esteet jotka olin aikaisemmin tuntenutsisässäni, mutten vielä osanut osoittaa mikä olisi se suunta johon mielessäni pyrin.Kirjasto oli myös äitini suojapaikka isäni juopottelulta. Hänellä ei ollut hermoja, niinkuin itse sanoi, istua kotona ja odottaa kun faija hoippuroi kapakasta kotiinja aloitti kerskunnan. Kirjastohan oli ihan kivenheiton päässä kodistamme ja kirjojen äärellä saattoi äiti haihduttaa ajatuksiaan elämän ankeudelta. Taide ja arkeologi ja muutkin kuvilla varustetut kirjat olivat hänen mieleensä. Ja paljon hän osasikinja oppi tunnistamaanmuseoitten näytteillä oleviaesineitälasivitriineissä.
3Nyt aikuisena ovat leikkikaverini kertoneet että kirjastossapidettiin satutunti kerran viikossa. Siellä istui pienet lapsoset puoliringissä hiljaa kuin hiiret satutädin luona vajoten satumaailman lumoihin. Siihen aikaan ei vielä kirjoiteltusosiaalirealisia satuja. Itse en ollut tietoinen näistä satutunneista, sen sijaan istuin kuin liimattu radion äärellä kuunnellen lasten ihan omaa Markus-setää joka johti lasten tunteja (1926–1956)ja päätti ne aina kehoituksella: ”Muistakaa, lapset, syödä aamupuuronne!”.Eräs ystäväni muisteli että kirjaston satukirjat oli päällystettyvoipaperilla suojaten kirjaa pienten lasten sottuisilta sormilta. Eräs toinen muistaa kuinka hiljaista kirjastossaoli, tunnelma oli jopa sakraalinen jota pilarit ja kattokupoli korostivat. Kaikki ystävistäni alkavat puhua lyyriselläsävyllä kun ajattelemme vanhaa Kaltsin biblua.Iän myötäaloinlukea yläkerran hyllyosastollanousupallilla istuen. Siellä olisaatavilla tietopuolistakirjallisuutta, uskonnon, humanisminja filosofian alaa käsitteleviä kirjoja. Sielläyläkerroksessakyyhöttäen sain humanistisen koulutukseni 8-vuotisen kansakoulun jälkeen.Tänään sinne on asetettu pieniä pöytiätuolineenlukupisteiksi. Romaanit olivat entrétasolla sekä kerrosta ylemmissä saleissa. Vahvimmat lukukoke-mukseni olivat Jack London, Josepth Conrad ja Antoine De Saint-Exupéry. Aika pian muutiin Tukholmaan asumaan, mutta omistan vielä voimassa olevan Kallion kirjaston lainakortin käyttääkseni tarvittaessa Internetiä Helsinginmatkoillani.Kallion kirjasto, mikä rakennettiin 1912, edustaa myöhäisjugenttia jossa on klassisia vaikutteita. Se on Suomen ensimmäinen kirjasto joka kustannettiin kunnan varoilla. Kirjasto perustettiin oikeastaan jo vuonna 1889nimellä Sörnäisten Kansan-kirjasto. Se toimi osaksi Sörnäisten Kansankotina, jonka tarkoituksena oli sivistää työläiskaupunginosan asukkejaja antaa samalla hyviä vapaa-ajan harrastuksia ja ihanteita. Rakennus sijaitsi silloin Hämeentiellä.Se oli isohkopuutalo jonka kohdalla tänään sijaitsee Alli Tryggin puisto nousten Ässänrinnettä pitkin Kallion kirjastolle.
4Vuonna 1991tehtiin kirjastoon isompi remontti minkä yhteydessä koko vinttikerros saneerattiin ja huomattiin sinne rakentaauusi lastenkirjallisuuden osasto.Siitä on tehty oma viihtyisä lastenmaailma jossa on leikkipaikka, vauvakino ja jopa hoitohuonekin taaperoikäisiä unohtamatta. Lapset saavat eläytyä myös järjestettyihin tapahtumiinkirjojen ja musiikkilevyjen ympäristössä.Tekstija kuvat:Tarja Salmi-Jacobson, Tukholma
Hei ...
Flag for follow up.
Flag for follow up.
Tarja Salmi-Jacobson <tarja.sj@ownit.nu>
Sun 6/16/2019 9:31 AM
- You
KallionKirjasto.pdf
5 MB
…. Pertti, taidat vielä päivittää nettilehteäsi. Tuli mieleen että ehkä vielä haluatjulkaista juttujani, tässä olisi yksi suomenkielinen Kallion kirjaston merkityksestä:
Muuten kun kävin kirjastossa viime viikolla, niin kirjastonhoitaja mielellään ottaajuttuja kirjaston merkityksestä ihmisten senaikaiseen elämään - ihmiset ovatkertoneet paljon muistoja kirjastosta siellä käydessään – ei tarvitse olla kirjailijan kynästä ollenkaan, vaan haluavat mielellään koota historiaa jonka uskoivat olevan pohjaton.He saivat joitakin vuosia sitten tämän kertomukseni ja antoivat hyvää palautettaja muistavat juttuni - kirjoitin sen ensiksi ruotsinkielellä ja kesti monta vuottaennenkuin käänsin sen kun sitä Kalliokirjaa (päätyi elantolaisiin) kasattiin ja ensinilmoittivatkin ottavan sen vastaan, mutta viimetingassa tulikin juttuja niin paljonettä rajoittivat sen sisällön.Hei vaan ja hyvää jatkoa, Tarja